A blue mess

Vaikka true Hollantilaisena mun pitäisi toivoa, että kaikki ranskalaiset grillaantuu manalan liekeissä, ranskalaisella manikyyrillä mennään edelleen. Luultavasti jos kysyisin joltain hollantilaiselta ystävältäni, he sanoisivat keksineensä tämän manikyyrin, mutta ne perkuleen fransmannit pölli idean.

Teen töitä tosiaan keskiviikosta perjantaihin ja haluan lasten mukavuuden vuoksi pitää kynnet suhteellisen lyhyenä ja nanny-lookin vuoksi pitää kynnet suhteellisen yksinkertaisina ne kolme päivää, toisaalta myös siksi, että kynnet ja siinä samalla kädet on todella koetuksella sen ajan.

Yritän vain kasvatella ne takaisin samanpituisiksi, pikkurillini kynsi katkesi pienessä "pudotan läppärin naamalleni" onnettomuudessa, en suosittele datailemaan puoliksi sohvalla roikkuen :D. Samassa rytäkässä irtosi myös varpaan kynsi, joten voitte kuvitella missä simpanssi-asennossa olen sohvalta roikkunut.

Mutta en valita. Pidän ranskalaisesta manikyyristä, with a twist. Viikonlopuksi tosin himoitsen jotain vähän...enemmän. Monimutkaisempaa. Toivon ja rukoilen, että olen silloin jo työpöytäni ääressä.

Leimaaminen kiinnostaisi ihan tosissaan. Yritän epätoivoisesti metsästää Rotterdamista paikan, joka myisi Konad settejä, en uskalla mennä vain tutkimaan kauppoja randomisti, koska tuo Hollannin moderni hell hole on ihan helvatan suuri paikka. Saa nähdä päädynkö tilaamaan suosiolla netistä. Hädin tuskin edes tiedän mun osoitetta.

Täytyy antaa tähän väliin rispektit niille, jotka pystyy suorittamaan kynsiensä taiteilut ilman pöytää. Tunnin operaatioon sisältyi mm. matosta irronneita karvoja, räjätänyt vanupuikko-astia, jumittunut niska ja kireät hermot. Tarvitsen sen työpöytäni ja vähän sassiin!

Yleensä saan karvoja vain kotikaupunkini kebabbilasta, mutta nyt yksi oli eksynyt huomaamatta lakkaukseenkin. Kerran sain pizassa kahdeksan karvaa. Kiinnitin ne valkoiseen paperiin, skannasin ne IRC-galleriaan ja sitten lähetin ne pizzeriaan takaisin...Kiinnostavaa, eikö?

Okei, takaisin asiaan! Lähtee näemmä helposti sivuraiteelle tänään...

Uusi Coral Las Vegas lakka nro. 505 on aika paksua kamaa. Ei välttämätä ihan ihanteellisin manikyyrilakka etenkään teipeillä tehtynä, ensi kerralla saan olla huomattavasti varovaisempi, koska lakka jää helposti pelkäksi köntiksi. Kuivumaan se oli kyllä nopea, joten pari ohutta kerrosta ensi kerralla läträämisen sijaan varmasti toimii paremmin. Hintaansa nähden siis ihan jees kamaa, maksoinkohan siitä nyt 2€ ja risat.

Alle laitoin Pierre Renen Iron Power hoitolakan, käytän yleensä niitä lakkauksien alla. Päälle sutasin Wild n' Mild päällyslakan, joka oikeastaan pelasti suttuuntunutta manikyyriä vähän paksuudellaan, mutta kyllä haluan ehdottomasti jonkun hieman ohuemmankin päälilakan. Tämä tuntuu tekevän aika geelimäisen pinnan kynnelle. Kestää kyllä, kuin tauti.

Okay...Had quite a lot of bla bla there in Finnish, but shorty...Can I even write shortly? We'll see...Anyway yeah, yet another French manicure, even on my way to becoming a proper Dutch, I should think everything even related to the french people should just burn in hell.

Still I prefer to keep to a french manicure what it comes to work day nails. I gotta keep my nails relatively short for the kids sake, but I still wanna keep them in some sort of polish. So frenchi is the the golden midway!  It's also easy to do, so when I work with kids and my hands are on hard use with all the lifting, cleaning and cooking I don't have to worry about breaking the hard work.

This polish was made with Coral Las Vegas lakka nro. 505 as the tip polish, I used the Pierre Rene Iron Power polish to the base and finished with the Wild n Mild topcoat. It's really thick, so it saved a bit the messy finish of the Coral polish, it really needs few thin layers not the way a did; just a big thick coat. It drys very nicely thou! I need to get something a bit lighter topcoat, this one fits to frenchies really well, but makes my nails really like gel. So, I need something that is just a hint of shine. The good thing is that it lasts long.